Järjestäjäbardi
Olen sellanen ihminen, joka on aina tykännyt työntää nokkansa kaikenlaiseen järkkäilemiseen. On tullut oltua tutoroppilas kolmessa eri oppilaitoksessa, oltu mukana järkkäämässä koulun tapahtumia ja myöhemmin sitten omia hippoja. Synttärit piti pitää kaksikymmpiseksi saakka, että pääsee suunnittelemaan ja leipomaan ja sitä on tullu pidettyä kaikenlaista saunailtaa ja naamiaista matkan varrella.
Olen myöskin sellainen ihminen, joka onnistuu ressaamaan aivan pienistä ja turhistakin asioista valtavasti. Kuten arvata saattaa nämä kaksi luonteenpiirrettä tekevät elämän aina välillä melkoisen hankalaksi. Onneksi elämä on opettanut, että stressaaminen on yleensä turhaa ja aiheuttaa vaan itselle pahaa mieltä, joten stressaan vähän vähemmän ja vähän harvemmin nykyään.
Koska haluan aina tietää missä mennään ja mitä tapahtuu, rupesin muutama vuosi sitten ressaamaan sitä, kun en puoli vuotta aikaisemmin tiennyt missä jamassa bardileiri oli. Loviisaparka joutui sietämään jatkuvaa asian tiedustelua. kun sattui olemaan töissä yhdessä harrastuspaikoistani. Koitin pienesti vihjailla, että voisin tulla tekemään jotain leirin hyväksi ja sitten Loviisa vuosi sitten pääsiäisleirin jälkeen soittikin ja kysäisi vieläkö kiinnostaa. Vitsit että levisi virne naamalle, tottakai kiinnostaa!
Siitä lähti sitten oma leirinväsääjän urani. Alkuun oli vähän hankalaa, kun leirijärjestäjiltä puuttui selkeät ohjeet ja määrittelyt siitä, mikä on kenenkin hommaa. Tai ainakin se oli itselleni epäselvää, kun tulin uutena mukaan. Varmaan joku muu olisi häiriintynyt asiasta vähemmän, mutta koska mieluummin teen kaiken kerralla oikein, kun lähden omin nokkineni kokeilemaan, oli ressitaso leirin lähestyessä melkosen korkeella. No, kaikki meni enemmän kun hyvin ja ilmoittauduin jo innokkaana tekemään seuraavaa leiriä.
Niinkun jo aikaisemmin taisin kirjoittaa, kaikki ei mennyt ihan niinkuin olin suunnitellut. Syksyn leirillä kun sovittiin kevään järjestäjäporukasta jäi muutama paikka auki eivätkä ne yllättäen täyttyneetkään itsestään. Se ihminen joka oli lupaillut tiedustella leiripaikkaa ei ollutkaan ihan niin aktiivinen kun olin toivonut ja sitten tulikin jo melkolailla hoppu ja paniikki, kun leiripaikkaa ei ollut kukaan hankkinut. Onneksi Tuukka ja Jonna pelasti tilanteen ja järkkääminen jatkui.
Huomasin kuukausien kuluessa, että ei kaikille muillekaan ollut ihan selvää mitä kaikkea mihinkin järkkääjärooleihin kuului. Kyselin vähän sieltä sun täältä ja joka paikasta tuli aina eri vastaus asioihin ja ihmettely, että eikö se ole tämän tai tuon henkilön vastuulla. Tämä johti siihen, että joka asia tarvi pyytää erikseen ja varmistaa että se tosiaan tehtiin silloin kun luvattiin. Tässä narujen kasaamisessa muutama naru hukkui ja pari tuli pidettyä vähän liiankin kireällä, mutta onneksi bardit on sen verran hienoa porukkaa, että tästä huolimatta kaikki järjestyi.
Oma lempparihommani eli ohjelman kasaaminen meni vallan mainiosti. Sain kerättyä hyvän määrän pajojen pitäjiä jo paljon ennen leiriä ja ohjelmaa saatiin hyvin painotettua siihen suuntaan mitä edellisellä kerralla oli toivottu. Improa siis aika paljon. Itse olen teatteri-ihminen ja koen, että tämän suuntaisia pajoja minun on helppo myös hankkia. Siitä sitten seurasi se että musiikki ja tanssipuoli jäi vähän pienemmälle huomiolle, ne kun eivät varsinaisesti ole omaa osaamiskenttää. Vasta ihan pari päivää ennen leiriä huomasin myös, että itseasiassa tanssijuttuja oli toivottu ihan yhtä paljon kun improa, mutta se oli mennyt ohi silmien, kun oli ollut niin keskittynyt improjuttujen hankkimiseen. Oh well, onneksi näitä leirejä on kaksi vuodessa niin pystyy sitten aina korjailemaan omia epäloogisuuksia seuraavaan leiriin.
Tietenkin jotain pientä tarvii aina tapahtua, alkaen siitä, että osa pajan/leirinjärjestäjistä jäi ulos alkuperäisestä leirille otettujen listasta. Pajakuvausten onkimista pajanpitäjiltä, pientä alustavan ohjelman viilailua ja viimehetken fiksailua vielä leirillä. Niin ja se disco. Olin tökännyt sen ohjelmaan ja unohtanut sen jälkeen täysin, että siellä tarvisi olla ehkä muutakin järjestettynä kun pelkkä dj. Tön tön töö. Tämän kun huomasi viikkoa ennen leiriä niin meinasi olla parku lähellä. Jälleen kuitenkin bardit tuli ja pelasti.
Viimeiset neljä päivää ennen leirin alkua oli ihan mahtava fiilis. Tuntui että kaikki on hoidossa ja kaikki tarvittava on tehty ja sinne vaan kun menee paikalle ni muuta ei tarviikkaan. Viimehetken peruutukset meinasi vähän nostaa pulssia, mutta ei niistäkään sentään katastrofia saatu syntymään.
Itse leirillä meinasi vähän pientä järkkääjää väsyttää. Kaikki hommat kuitenkin sujui jouheasti, ei tapahtunut mitään isoja problemia ja tuntui että suurinosa leiriläisistä viihtyi ihan hyvin. Jopa ikuinen piikki takamuksessa eli leiripaikan siivoaminen sujui odotettua paremmin. Siitä saatte kyllä kiittää ihan muita ihmisiä kun minua.
Kun katsoo leirin jälkeen taaksepäin aikaa ennen leiriä, niin oikeastaan hommaa ei ole kovin paljon. Varsinkaan nyt kun tehtiin selkeät vastuualueet ihmisille eikä tarvitse enää samalla tavalla huolehtia siitä, onko kaikki nyt hoitumassa. Itsehän olen aina jossain vaiheessa ennen leiriä vannomassa etten ikinä enää rupea tähän. Se johtuu kuitenkin omasta tavasta ressata asioita sen sijaan että tekisi niille jotain. Tällä porukalla ja tälle porukalle on kuitenkin hirveän kiva tehdä hommia.
