Noora Korppi
Olinhan minä tiennyt bardileirien olemassaolosta jo vuosia. Mutta vasta tänä syksynä aikataulut ja osallistumisinto naksahtivat sopivasti kohdalleen ja läksin viettämään viikonloppua metsän keskelle leirikeskukseen noin neljänkymmenen bardin kanssa.
Odotettavissa oli itseilmaisullisia työpajoja laidasta laitaan: niin improa, kädentaitoja, musisointia kuin tanssiakin. Sekaan mahtui myös jännittäviä oppitunteja psykologiasta ja seikkailupelin suunnittelusta aina ruoskan käsittelyyn. Oikeastaan kaikki vaikutti niin kiinnostavalta, etten vaivautunut edes tekemään etukäteen viikonlopulleni ”lukujärjestystä” vaan valitsin vasta paikan päällä minne milloinkin osallistuin.
Pajaosallistumiseni päätyivät loppujen lopuksi olemaan aika impropainotteisia. Olin vastikään lukenut mainion Keith Johnstonen Impro-kirjan (suosittelen!), mikä innosti kokeilemaan improilua, vaikka se vähän pelottavalta tuntuikin. Siltä se tuntuu yhä edelleenkin, mutta juuri siksihän sitä pitää treenata lisää!
Commedia dell’arten kautta improamiseen lähteminen oli yllättävän helppoa, kun hahmoille oli annettu raamit jo valmiiksi. Nopeita hoksottimia vaativan Whose Line Is It Anyway – ohjelmaformaatin improon puolestaan oli melko haastavaa osallistua, mutta se oli varsin viihdyttävää seurattavaa. Lauluhovi -musikaali-improlarp kuulosti konseptina suorastaan kauhistuttavalta, minkä tähden olisinkin halunnut haastaa itseni siihen mukaan. Päädyin kuitenkin vain seuraamaan Lauluhoviin valmistautumista ensimmäisen tunnin ajaksi, sillä päivänokoset ja viikonlopun ehdottomasti kiinnostavin työpaja eli seikkailupelin suunnittelu kutsuivat.
Seikkailupelin suunnittelussa meille esitettiin aluksi muutamia pääpiirteitä aiheesta, kuten miten pelin eteneminen on hyvä rakentaa ja mitä elementtejä pelissä kannattaa käyttää. Rajoittavina tekijöinä olivat työpajan kesto sekä se, että peli oli pystyttävä esittämään improna muille siten, että yleisö tekee pelaajan valinnat. Ryhmämme sai kasaan ihastuttavan Fantsudeitti-pelin, jonka esittäminen onnistui yli odotusten. Prinsessa ja nymfi saivat toisensa, ja yleisökin vaikutti olevan varsin tyytyväinen.
Muut pajat joihin ehdin osallistua olivat tarinankerronta sekä taistelun draama. Tarinankerronta sopi oikein hyvin perjantai-illan ensimmäiseksi pajaksi ja herätteli leirin sadunomaiseen tunnelmaan. Taistelun draamassa puolestaan tuotiin esille montakin huomionarvoista seikkaa larppi- (tai näytös-) taistelusta. Paja jätti jälkeensä innon päästä pitkästä aikaa larppaamaan soturihahmoa sekä tietenkin muutaman mustelman kaiken sen lattialla kieriskelyn ansiosta.
Minulle suurin juttu viikonlopussa oli se, että pääsin kokeilemaan esiintymistä musikaalissa ensimmäistä kertaa. Olimme pienellä porukalla treenanneet muutamassa viikossa Suvin käsikirjoittaman ja ohjaaman Disney-musikaalin, jonka esitimme leiriläisille lauantai-iltana. Se sujui oikein mainiosti, ja oli mahtavaa huomata miten näytelmä heräsi eloon aivan eri tavalla oikean yleisön edessä kuin vain keskenämme harjoitellessa.
Lauantai-illan ohjelma-antiin kuului musikaalin lisäksi taivaallinen suklaakakku sekä musiikki- ja improesityksiä. Esityksiä oli kiva seurata pitkän ja puuhakkaan päivän päätteeksi. Bardikonkarit olivat hirmu rohkeita ja kekseliäitä improilijoita! Toisaalta oli mukavaa päästä osallistumaan esityksiin itsekin, vaikka ensikertalainen olinkin. Mielestäni leirin hengessä yksi parhaita puolia oli se, että esiintymään sai mennä kuka tahansa taitoihin katsomatta – ja se oli ihan yhtä ok kuin esiintymättä jättäminenkin.
Viikonloppu kului siis pitkälti pajoissa puuhastelun, ruokailun ja yhdessä hengailun merkeissä – ja nukkuakin ehdin (tosin en ihan yhtä pitkiä unia kuin tavallisesti). Tekemistä oli paljon ja aika kului kuin siivillä, vaikka toisaalta tuntuikin että yksi viikonloppu olisi kaikkine aktiviteetteineen kestänyt monta päivää!
Erityisiä kiitoksia on jaettava ohjelmanjärjestäjille: pajatarjonta oli monipuolista ja houkuttelevaa ja pajat oli toteutettu erittäin hyvin. On vaan niin mahtavaa päästä oppimaan uusia asioita intohimoisesti aiheeseensa suhtautuvilta opettajilta! Myös keittiöporukka ansaitsee suurkiitokset, sillä nykypäivän allergia- ja ruokavalioviidakossa monelta kokilta menisi sormi suuhun. Hommat hoidettiin hyvällä asenteella ja tarmokkuudella, ja etenkin lounaat ja illallinen olivat maistuvia ja ravitsevia.
Lopuksi kiitokset vielä jokaiselle, joka osaltaan oli tekemässä bardileiristä juuri sellaista kuin se oli. Harvemmin törmää yhtä hienosti järjestettyyn ja lämminhenkiseen tapahtumaan, joka vieläpä jättää jälkeensä useita innostuksen kipinöitä lähteä kehittämään uusia ja vanhoja bardimaisia taitoja. Tätä lisää!