Bardikattilan syövereistä, osa #1

Bardikattila on ensimmäisen kerran ilmestynyt ihan fyysisessä muodossa leirin palautelaatikkona. Pääsiäisen 2016 leirin järjestelyt käynnistyvät kevään edetessä, ilmoittautuminen on jo auki ja järjestäjät piirtelevät pajakarttoja. Vuonna 2016 järjestetään mahdollisesti Elävän ilmaisun historian suureellisimmat leirit, sekä keväällä että syksyllä. Tämä uusi kunnianhimoisuus lämmittää ja inspiroi vanhan kattilanhämmentäjän muuten ah kylmähköä sydäntä…

Leirin keittokirjaa selatessa on viestinnän läpinäkyvyys ollut yksi kovimmista pähkinöistä leirien palautteessa. Kokin muuten niin lyhykäisistä hihoista löytyy muutamia kokeiltuja keinoja tiedotuksen järjestymiseen liittyen. En sano hyväksi todettuja, mutta kokeiltuja. Varmaan vielä vuoteen 2010 asti erilaiset sähköpostilistat ja Larp-kalenteri olivat kova sana Bardien mainonnassa. Kalenteri on edelleen olemassa, mutta Bardileirien fokus on siirtynyt liveroolipeliskenen ulkopuolelle.

Sosiaalisen median merkitystä sen sijaan ei enää viime vuosina ole voinut kiistää. Joidenkin leirien kohdalla ollaan jopa saatu palautetta siitä, miten sosiaalisen median käyttäjiä suositaan leirille ilmoittautumisessa. Päivittämisen tarpeessa olevia listoja ei tuolloin uskallettu ottaa käyttöön suoriltaan, jolloin muutamat somevastaiset harrastajat jäivät viestin saavuttamattomiin. Erityisesti närää tietysti aiheutti, että leiri tuli tästä huolimatta (ja varsin odottamattomasti) täyteen vain kahdessa päivässä.

Joku väittäisi viestinnälliseksi riemuivoitoksi.

Loviisa

Suklaapullia ja sääntömuutoksia

Keiry:n vuosikokous hyväksyi sääntömuutosehdotuksen 9-0

Jatkossa yhdistyksen tilikausi noudattaa hallituksen toimintakautta ja siirrymme kahden vuosikokouksen malliin – kunhan PRH suo. Lisää sääntömuutoksesta vuosikokouskutsussa.

Rakastava jäsenistö pyytää hallitusta tekemään kotiläksynsä ennen vastuuvapauden myöntämistä

Luvassa on ylimääräinen vuosikokous alkuvuodesta 2016 sillä kuluvan vuoden hallitus ei saanut vastuuvapautta. Kutsu kokoukseen tulee myöhemmin.

Uudessa hallituksessa myös uusia jäseniä

Uuden hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Jonni Lehtiranta ja jäseniksi Tuire Ahola, Riikka Hatakka ja Loviisa Kataja. Hallitus ei ole vielä pitänyt järjestäytymiskokoustaan.

-Tuire-

Blogin aktivoimisyritys

Aion pitää leirillä pajan blogikirjoittamisen iloista. Toivottavasti olet tulossa sinne. Suunnittelin esityksenikin jo – noin niin kuin kolme viikkoa sitten.

Taka-ajatuksiahan minulla on – lähes aina. Ensiksi haluaisin kertoa helposta tavasta suunnitella ja kirjoittaa blogimerkintä. Toiseksi haluan innostaa uusia kirjoittajia ja muistuttaa blogissamme aiemmin julkaisseita tästä ilosta. Kolmanneksi olen haaveillut säännöllisestä kirjoitusillasta eli siitä, että voisimme tavata toisiamme myös muulloin kuin leireillä. Hulppeiden vuokratilojen sijaan ajattelin kutsua innokkaita kylään tai vierailla vuorollani jonkun luona. Pyörittelen ideaa vielä ja otan palautetta vastaan.

Toivokaa minulle onnea – tai roudatkaa kirjoitusvälineet mukaanne leirille.

-Tuire-

Kutsu Kulttuuriyhdistys elävä ilmaisu ry:n vuosikokoukseen

Kulttuuriyhdistys elävä ilmaisu ry:n vuosikokous pidetään sunnuntaina 29.11.2015 klo 13 Leirikeskus Sierlassa osoitteessa Haarlantie 357, Nummi-Pusula.

Tervetuloa kokoukseen!

Kokouksessa käsitellään ja päätetään seuraavat sääntömääräiset ja muut asiat:

1. kokouksen avaus
2. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja toiminnantarkastajien/tilintarkastajien lausunto
6. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille
7. vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä tulo- ja menoarvio
8. vahvistetaan varsinaisten jäsenten liittymis- ja jäsenmaksun suuruus sekä kannattajajäsenten liittymis- ja kannattajajäsenmaksun suuruus
9. valitaan hallitus 9 §:n mukaan
10. valitaan yksi tai kaksi toiminnantarkastajaa ja varatoiminnantarkastajaa taikka yksi tai kaksi tilintarkastajaa ja varatilintarkastajaa tarkastamaan kuluvan tilikauden tilejä
11. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat
– Sääntömuutos
12. kokouksen päätös

Avaan seuraavaksi tarkemmin sääntömuutos -kohtaa:

Kulttuuriyhdistys elävä ilmaisu ry:n säännöt ovat määränneet tähän asti yhdistyksellä olevan yhden vuosikokouksen vuodessa ja hallituksen toimikauden olevan näiden vuosikokousten välinen aika. Yhdistyksen tilikausi on ollut 1.10-30.9. Vuosikokous on pitänyt pitää välillä lokakuu – tammikuu.

Viimeisten vuosien aikana tilikausi ja hallituksen toimikausi ovat eronneet niin paljon toisistaan, että tämä on vaikuttanut negatiivisesti hallituksen toimikauteen ja vuosikokousten järjestämiseen sekä vuosikokouksissa käsiteltävien dokumenttien tekoon.

Uudessa sääntöehdotelmassa otettaisiin käyttöön kahden kokouksen malli (kevätkokous, syyskokous) ja sekä hallituksen toimikausi että tilikausi sidottaisiin kalenterivuoteen. Näin ollen ne kulkisivat käsi kädessä tulevaisuudessa.

Syyskokous järjestettäisiin loka-joulukuussa. Tässä kokouksessa valittaisiin seuraavan vuoden toimijat (hallitus, toiminnantarkastajat yms) sekä käsiteltäisiin tulevan vuoden toimintasuunnitelma ja tulo- sekä menoarvio.

Kevätkokous järjestettäisiin helmi-huhtikuun aikana. Kokouksessa käsiteltäisiin menneen vuoden toimintakertomus ja tilinpäätös sekä toiminnantarkastuksen jälkeinen tili- ja vastuuvapauden myöntäminen edellisen vuoden hallitukselle.

Kahden kokouksen mallilla annettaisiin toimijoille rauha koota dokumentit ajoissa ja selkeytettäisiin edelleen yhdistyksen toimintaa. Molemmat kokoukset pidettäisiin leireillä, jotta voitaisiin maksimoida jäsenten osallistuminen kokouksiin.

Lisäksi sääntöehdotelmassa käsitellään hallituksen kokoa lisäten hallitukseen varajäseniä, joilla saadaan kasvatettua hallituslaisten määrää ilman päätösvaltaisuuden vaatiman määrän kohottamista.

Tuomas Puikkonen
Kulttuuriyhdistys elävä ilmaisu ry:n varapuheenjohtaja

Bardihallitus järjestää bardileirit jatkossa

Ei hätää tulevien leirien odottajat: kevään leirin järjestäjät on jo käytännössä valittu.

Lokakuun kokouksessaan Eläväilmaisu Ry:n hallitus päätti ottaa vastuulleen bardileirien järjestämisen. Aiemmin se vain pyörittänyt yhdistyksen byrokratiaa ja tukenut leirejä.

 
Päätös ei muuta syksyn leirin järjestelyjä, mutta saattaa lisätä mielenkiintoa tulevia hallituspaikkoja ja mahdollisia varapaikkoja kohtaan.

-Tuire-

Luomisen tärkeydestä

Kuvittele viisikymppinen raksajätkä, joka ei tee työtään innostuksella mutta kuitenkin riittävän hyvin. Kuvittele tehtaan koneen käyttäjä, joka on kiitollinen työstä, jossa ajatukset saa rauhassa olla omilla teillään. Kuvittele oman elämänsä filosofi ja kirjailija, amatöörinäyttelijä tai -muusikko… Minäkin olen sellainen duunariraukka, jonka elämän tarkoitus on ihan muualla.

Tähän postaukseen liittyy pieni haaste: jos luet tämän, käytä pari minuuttia myös siihen että kerrot, mitä luova tekeminen sinulle merkitsee! Kommenteissa on tilaa, tässä minun tarinani:

Jouduin tässä hetki sitten pakon edessä miettimään ihan tosissaan, mitä bardina oleminen minulle tarkoittaa, miksi se on niin tärkeää. Jouduin perustelemaan ja selvittämään juurta jaksaen, miksi en ole valmis tinkimään barditoiminnasta tai siitä poikivista projekteista. Toisin kuin nuo alussa kuvailemani stereotypiat, minä nautin työstäni – se ei kuitenkaan millään tasolla määritä sitä, mitä koen elmässäni tärkeäksi.

Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun bardeista tulee minulle ihmissuhdeongelmia. Monta kertaa olen saanut kuulla, miten kiirehdin pajasta toiseen, en ehdi nähdä, stressaan leiriasioita, uppoudun liikaa treeneihin, otan liian vakavasti, laitan bardit tärkeysjärjestyksessä suhteen edelle. Pähkinän kuoressa, kun bardit on kyseessä, kaikki muu jää taka-alalle.

Yhdestä asiasta yleensä olen jokseenkin samaa mieltä: bardit ja bardien projektit ovat minulle tärkeysjärjestyksessä korkealla. Mitä tästä kuitenkin ulos päin näkyy, on näennäinen kiireisyys ja kaikennielevä keskittyminen kulloinkin meneillään olevaan projektiin. Esimerkiksi Kirppusirkuksesta (jonka ensi-ilta on parin viikon päästä!) en olisi yhtään mielelläni poissa, mikä tietenkin etäsuhteessa olevalle aiheuttaa vaikka minkälaista päänvaivaa. En tiedä, saanko koskaan sulatettua tätä ristiriitatilannetta seurustelusuhteiden ja barditoiminnan välillä, mutta yritys on hyvä.

Omasta näkökulmastani asia taas menee vähän eri tavalla. Enhän oikeasti ole kuin käsikirjoittaja, mutta haluan silti nähdä, mihin tästä porukasta ja projektista vielä on. Se, mikä ulos päin näyttää kiireeltä, huonolta priorisoinnilta ja jääräpäisyydeltä …on varmaan sitä. Mutta minulle päin tämä projekti ei ole vain jotain, mitä “on pakko tehdä”. Minulle on todella upea hetki, (mikä tulee vastaan yllättävän usein,) kun voin kertoa jollekulle, että olen osa tällaista ryhmää, joka omasta halustaan tekee näin valtavia juttuja. Ironista tavallaan, että tämä pohdinta tulee elämässäni eteen juuri sillä hetkellä, kun teemme näytelmää ryhmästä, joka on osiensa summaa suurempi. Samalla tavalla tähän ryhmään kuuluminen ja sen edestä työskentely on myös minulle sellainen henkireikä elämässä, joka antaa sen elintärkeän tarkoituksen- ja kuuluvuudentunteen. Tahdon olla jääräpäinen bardiprokkisten vuoksi.

Tästä samaisesta syystä olen myös äärettömän kiitollinen kaikille kirppusirkuslaisille ja bardeille ylipäänsä. Teen varmaan vielä toisen postauksen siitä, miten älyttömästi työtä projekti on vaatinut, suitsutan sitä siis myöhemmin lisää.

Akrojooga

Akrojooga on yhdistelmä joogaa, akrobatiaa ja thaimaalaista hierontaa ja siinä on kolme olennaista roolia: base, lentäjä ja spotteri. Suomenkielisiä termejä ei juuri ole vakiintunut.
Base, yleisimmin makuullaan jalkapohjat kohti kattoa, toimii lentäjän tukena ja pilarina, jonka päällä lentäjän on turvallista olla.
Base joutuu nostamaan lentäjän usein jalkojensa varaan, mutta basen saadessa jalkansa suoraksi lentäjän paino ei ole läheskään niin merkittävä rasite. Lentäjän tehtävä on usein vain pysyä jäykkänä ja tiukkana pakettina joko tikkusuorana tai jossakin muussa asennossa. Spotterin tehtävä on tärkein, sillä hän varmistaa, että kenellekään ei käy hassusti. Spotteri seisoo aina lentäjän ja basen vieressä, tukevassa asennossa, valmiina tukemaan tai jopa ottamaan kiinni putoavan lentäjän.

Olen käynyt kolmesti akrojoogan peruskurssin ennenkuin onnistuin saamaan itseäni niskasta kiinni ja käymään kurssilla. Kurssilla olen käynyt nyt nelisen kuukautta. Tämän lisäksi olen käynyt vapaamuotoisemmissa jameissa, joihin olemme kerääntyneet tekemään mitä milloinkin, mutta yleensä akrobaattisempia juttuja kuin kursseilla.Tavallinen kurssikerta on alkanut joogalla, jonka tarkoituksena on lämmitellä ja vahvistaa lihaksia sekä verrytellä. Tämän jälkeen siirrytään yleensä ohjaajan esittelemään lentoharjoitukseen. Lentoja on ollut tavanomaisesti kahdenlaisia: akrobaattisia ja terapeuttisia. Akrobaattinen lento vaatii enemmän ketteryyttä ja on näyttävämpää. Tämä on se, mitä yleensä akrojoogassa esitellään. Terapeuttinen lento on enemmän rauhallisia venytyksiä ja hierontaa.

Itselleni hienointa akrojoogassa on itsensä ja kehonsa haastaminen ja näyttävissäkin tempuissa onnistuminen. En ole lähtökohtaisesti erityisen liikkuvainen tai voimakas, joten pienetkin onnistumiset tuntuvat usein suurilta. Suurin haasteeni onkin ollut basena ollessani jalkojen saaminen suoriksi ylöspäin, jolloin lentäjän kannattelemiseen ei enää tarvitse käyttää lihaksia vaan paino nojaa suoraan luihin ja tuen saa lattiasta. En koskaan ole ollut kovin taipuisa. Sitä suurempi oli onnistumisen riemu, kun ensi kerran sain eteentaivutuksessa sormet koskettamaan kunnolla maahan vaikka juuri aamulla en ollut yltänyt nilkkoihinikaan asti. Kanssaharrastajani ovat myös erittäin mukavia ihmisiä ja tunnelma on rento ja lämmin, mikä on myös osaltaan auttanut innostumaan harrastuksesta.

Akrojoogaa päässee kokeilemaan bardileireillä joko pajan muodossa tai ainakin kysymällä minulta henkilökohtaisesti.

Kirjoittanut Matti Välimäki

Vannetanssi

Vannetanssi (hoopdance) on iloista ilmaisua – tanssia jossa parina on vanne. Sitä voi pyörittää vaikka varpailla, lantiolla, olkapäällä tai pepulla. Temppujen rajana on vain mielikuvitus ja treenin määrä. Laji sopii aivan kaikille joissa vielä liike pihisee.

Vannetanssia voi harrastaa
* omalla ajalla
* yksin tai ryhmässä
* valitsemallaan intensiteetillä
* liikkuen uusilla tavoilla
* luovasti
* tarjoten iloa muillekin.

Kaksi vuotta sitten kun sain ensimmäisen vanteeni en olisi voinut edes kuvitella mihin se minut johtaisi. Olen esiintynyt lavalla tuhansien katsojien edessä konemusiikkitapahtumassa, saanut paremman yhteyden ja hurjasti lisää liikkuvuutta vartalooni, päässyt tarjoamaan onnistumisen riemua antamalla vanteen käteen ihmisille baareissa, työpajoissa ja tapahtumissa. Olen saanut sitä kautta paljon uusia ystäviä ja tuttavia. Ja yllättäen aikaa äitini kanssa, joka aloitti harrastuksen vanavedessäni 58-vuotiaana. Nykyään treenaamme lähes joka arkiaamu yhdessä.

Aloittaminen vaatii vain muovisen renkulan, paikan jossa ei ole vaarassa rikkoa arvokasta omaisuutta, aikaa ja Youtuben (sieltä löytyy hurjasti tutoriaaleja eri liikkeistä). Itse aloitin kaksi vuotta sitten juurikin tällä setillä. Ei tarvitse maksaa tunneista tai sitoa itseään aikatauluihin.

Vanteen voi tehdä itse (googlaa ”making a hoop” tms), kysellä niitä käytettynä tai ostaa ihmisiltä jotka niitä askartelevat (Suomessa esim. Matahoops Tampereella http://www.matahoops.fi/ tai Hoop-a-Trix Oulussa https://www.facebook.com/HoopATrix). Nyrkkisääntönä isompi ja painavampi vanne on helpoin aloittaa (lasten vanteet lelukaupoissa ovat liian pieniä ja kevyitä aikuisille), mutta kun muutama perusjuttu on hallussa, kannattaa keventää hieman (ainakin minulle ranteeseen tulee liikaa rasitusta isolla vanteella).

Laji on Suomessa aika tuore, joten jos kiinnostaa enemmän, niin kannattaa katsoa Youtubesta videoita. Tyylejä on yhtä paljon kuin ihmisiä, mutta tässä yksi hauska pätkä, eli World Hoop Day koreografia 2012 http://www.youtube.com/watch?v=e7Qh69XJqko (minä olen se enkeli kohdassa 0:47 )

Ps. vannetanssi kuulemma lisää älykkyyttä
http://www.hooping.org/2013/03/get-smart-with-hooping/

Kirjoittanut Essi Teräs

Fyysinen Teatteri

Hei,
Olen Juuso-Matias ja opiskelen fyysistä teatteria Ammattikorkeakoulu Noviassa.
Fyysinen teatteri on pohjimmiltaan teoreettinen termi, jossa käytetään hyödyksi ns. fyysistä tietoisuutta: kaikella näyttämöilmaisulla on oltava jonkinlainen muoto (ja kaikkeen muotoon on sisällytettävä ilmaisua). Tietoisuus siitä mikä itse muodossa luo ilmaisun on ehkäpä fyysisen näyttelijän tärkein piirre.
Fyysinen teatteri, kuten me sitä Vaasassa opiskelemme, perustuu oman tämänhetkisen tulkintani mukaan (tulkinta vaihtelee usein. viimeisimpiä löytyy Hopeanuoli! musikaalin blogista sekä omastani säännöllisin väliajoin) suurelta osin ajatukseen siitä, että näyttämöllä olevan näyttelijän kehosta ja mielestä pyritään karsimaan pois tarpeettomat tottumukset ja luodaan näiden tottumusten tilalle dramaattisesti hyödyllisempiä.
Käytännössä jokainen koulupäivä alkaa fyysisellä osuudella, jonka muoto vaihtelee päivästä toiseen: akrobatia ja baletti ovat yleisimmät päivänaloitukset, mutta olemme tehneet myös joogaa, pilatesta, kung fua, kalaripayattua, tanssia, hierontaa, venyttelyä ja erityiskurssien aikaan erilaisia lajikohtaisia perusharjoitteita. Käytännössä tämä tekninen perusharjoittelu muodostaa pohjan kaikelle taiteelliselle harjoittelulle, kun oppii ymmärtämään kuinka paljon esimerkiksi varpaiden asento muuttaa kehollista ilmaisua.
Alkulämpöjen jälkeen meillä on yleensä käynnissä jokin kurssi: yleensä kurssit vetää oma rakas pääopettajamme (timlärare), äänenkäyttöä, ohjausta, koreografiaa, naamioteatteria,akrobatiaa, improvisaatiota, näyttämötyöskentelyä, pedagogiaa, kieliopintoja ja vaikka mitä muuta. Lyhyesti kurssivalikoimastamme kertoo opintosuunnitelmamme. Käytännössä kurssit jaetaan kuitenkin pienempiin erioiskokonaisuuksiin kurssiopettajiemme aikataulujen mukaan.
Suurta osaa kursseista pitää joku oman alansa vieraileva opettaja, ja tähän mennessä vierailijat ovat pitäneet kursseja monista aasialaisista teatterin, mimiikan, tanssin ja kamppailuperinteen lajeista keskittyen käytännössä Intiaan ja Kiinaan. Tämän lisäksi olemme tehneet eurooppalaisia esittäviä taiteita: klassista balettia, useampaa eri mimiikan tyylisuuntaa sekä esimerkiksi 1900-luvun katutanssityylejä jopa hieman Lindyhoppia. Pääpainomme on kuitenkin Euroopan ulkopuolisessa teatteriperinteessä.
Ensi lukuvuonna lähdemme tutustumaan johonkin Euroopan ulkopuolisen teatteriperinteeseen opiskelemalla syksyn ajan opettajan alaisuudessa. Itse matkustan Japaniin harjoitellakseni kabuki-nimiseen teatterisuuntauksen teknoikkaa. Kabukia voisi kutsua maailman dramaattisimmaksi teatterimuodoksi (eikä turhaan!). Luokkakaverini matkustavat mm Kiinaan, Intiaan, Indonesiaan ja Senegaliin. Jokainen on valinnut sen teatterin tai tanssin muodon, joka itseä kiinnosti kaikista eniten.
Kuvassa valmistaudumme koko luokan voimin jingju-hyppypotkuun talvitemmellysprojektimme jälkeen. Aina valmiina uusiin haasteisiin siis.
Jos haluatte seurata tarkemmin vaiheitamme myös muulloin…
Luokkakaverini blogi, Anni on asenteeltaan huomattavasti ammattimaisempi blogikirjoittaja kuin minä, joka pikemminkin harhailen yleisellä tasolla. 
Mainostuksena vielä: 
Toisen vuoden näyttämötyöskentelykurssin lopputulos pyörii vielä tämän viikon lauantaihin asti Vaasassa, joten saapukaa sankoin joukoin katsomaan, miten fyysisen teatterin keinoin luodaan metsä täynnä taikaa. Esityksemme facebookissa.
Haku koulutusohjelmaamme on seuraavan kerran syksyllä 2015. Tarkempia tietoja tästä, tai perinteisemmän teatterin linjamme hauista löytyy koulumme kotisivuilta.
Kysykää, jos haluatte tietää lisää minusta tai tästä alasta, jota opiskelen. Opetan mielelläni kaiken, mitä osaan: opin sillä tavalla itsekin paremmin.
Kirjoittanut Juuso-Matias Maijanen