Hei,

Olen Juuso-Matias ja opiskelen fyysistä teatteria Ammattikorkeakoulu Noviassa.

Fyysinen teatteri on pohjimmiltaan teoreettinen termi, jossa käytetään hyödyksi ns. fyysistä tietoisuutta: kaikella näyttämöilmaisulla on oltava jonkinlainen muoto (ja kaikkeen muotoon on sisällytettävä ilmaisua). Tietoisuus siitä mikä itse muodossa luo ilmaisun on ehkäpä fyysisen näyttelijän tärkein piirre.

Fyysinen teatteri, kuten me sitä Vaasassa opiskelemme, perustuu oman tämänhetkisen tulkintani mukaan (tulkinta vaihtelee usein. viimeisimpiä löytyy Hopeanuoli! musikaalin blogista sekä omastani säännöllisin väliajoin) suurelta osin ajatukseen siitä, että näyttämöllä olevan näyttelijän kehosta ja mielestä pyritään karsimaan pois tarpeettomat tottumukset ja luodaan näiden tottumusten tilalle dramaattisesti hyödyllisempiä.

Käytännössä jokainen koulupäivä alkaa fyysisellä osuudella, jonka muoto vaihtelee päivästä toiseen: akrobatia ja baletti ovat yleisimmät päivänaloitukset, mutta olemme tehneet myös joogaa, pilatesta, kung fua, kalaripayattua, tanssia, hierontaa, venyttelyä ja erityiskurssien aikaan erilaisia lajikohtaisia perusharjoitteita. Käytännössä tämä tekninen perusharjoittelu muodostaa pohjan kaikelle taiteelliselle harjoittelulle, kun oppii ymmärtämään kuinka paljon esimerkiksi varpaiden asento muuttaa kehollista ilmaisua.

Alkulämpöjen jälkeen meillä on yleensä käynnissä jokin kurssi: yleensä kurssit vetää oma rakas pääopettajamme (timlärare), äänenkäyttöä, ohjausta, koreografiaa, naamioteatteria,akrobatiaa, improvisaatiota, näyttämötyöskentelyä, pedagogiaa, kieliopintoja ja vaikka mitä muuta. Lyhyesti kurssivalikoimastamme kertoo opintosuunnitelmamme. Käytännössä kurssit jaetaan kuitenkin pienempiin erioiskokonaisuuksiin kurssiopettajiemme aikataulujen mukaan.

Suurta osaa kursseista pitää joku oman alansa vieraileva opettaja, ja tähän mennessä vierailijat ovat pitäneet kursseja monista aasialaisista teatterin, mimiikan, tanssin ja kamppailuperinteen lajeista keskittyen käytännössä Intiaan ja Kiinaan. Tämän lisäksi olemme tehneet eurooppalaisia esittäviä taiteita: klassista balettia, useampaa eri mimiikan tyylisuuntaa sekä esimerkiksi 1900-luvun katutanssityylejä jopa hieman Lindyhoppia. Pääpainomme on kuitenkin Euroopan ulkopuolisessa teatteriperinteessä.

Ensi lukuvuonna lähdemme tutustumaan johonkin Euroopan ulkopuolisen teatteriperinteeseen opiskelemalla syksyn ajan opettajan alaisuudessa. Itse matkustan Japaniin harjoitellakseni kabuki-nimiseen teatterisuuntauksen teknoikkaa. Kabukia voisi kutsua maailman dramaattisimmaksi teatterimuodoksi (eikä turhaan!). Luokkakaverini matkustavat mm Kiinaan, Intiaan, Indonesiaan ja Senegaliin. Jokainen on valinnut sen teatterin tai tanssin muodon, joka itseä kiinnosti kaikista eniten.

Kuvassa valmistaudumme koko luokan voimin jingju-hyppypotkuun talvitemmellysprojektimme jälkeen. Aina valmiina uusiin haasteisiin siis.

Jos haluatte seurata tarkemmin vaiheitamme myös muulloin…

Koulutusohjelmamme kotisivu

Luokkakaverini blogi, Anni on asenteeltaan huomattavasti ammattimaisempi blogikirjoittaja kuin minä, joka pikemminkin harhailen yleisellä tasolla. 

Mainostuksena vielä: 

Toisen vuoden näyttämötyöskentelykurssin lopputulos pyörii vielä tämän viikon lauantaihin asti Vaasassa, joten saapukaa sankoin joukoin katsomaan, miten fyysisen teatterin keinoin luodaan metsä täynnä taikaa. Esityksemme facebookissa.

Haku koulutusohjelmaamme on seuraavan kerran syksyllä 2015. Tarkempia tietoja tästä, tai perinteisemmän teatterin linjamme hauista löytyy koulumme kotisivuilta.

Kysykää, jos haluatte tietää lisää minusta tai tästä alasta, jota opiskelen. Opetan mielelläni kaiken, mitä osaan: opin sillä tavalla itsekin paremmin.